Lobbaajarekisteri ei mitään uutta!

Tämän kevään vaalien yhteydessä keskustelu lobbaajien roolista ja vaikuttamismahdollisuuksista yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on ryöpsähtänyt käsistä. Itseäni aihe koskettaa taustani takia. Toimin pitkään viestintäkonsulttina, työnäni oli välittää tietoa päätöksentekijöille sekä ennen kaikkea neuvoa asiakkaita itse vaikuttamaan itselleen tärkeisiin asioihin. Siihen aikaan lobbyismia oli kovin vähän; joillakin suuryhtiöillä oli yhteiskuntajohtajia, jotka harjoittivat winingia and diningia poliitikkojen ja virkamiesten kanssa.

Ilman eri alojen asiantuntijoita on esimerkiksi hallitusneuvotteluissa hankalaa saada riittävän laajaa ja osuvaa tilannekuvaa. Parhaassa tapauksessa heitä kuullaan erilaisten tahojen puolesta asiaansa esittävinä asiantuntijoina. Paljon kohua herättäneestä viestintätoimistojen osallistumisesta hallitusneuvotteluihin sanoisin, että kaikilla kansalaisilla on oltava perusoikeus vaikuttaa heitä koskeviin päätöksiin riippumatta siitä, ovatko he töissä viestintä-, asianajo- tai konsulttitoimistoissa tai etujärjestöissä. Mutta se ei ole hyvä, että asia pyritään pitämään salassa, että hämärretään näiden osallistujien roolia neuvotteluissa.

Lobbaajarekisteri ei ole uusi asia. Sitä on jo vuosikymmeniä välillä äänekkäämmin, välillä vaisummin vaadittu myös Suomeen. Ensimmäisiä tästä painokkaasti puhuvia oli jo 90-luvulla mm. viestintätoimisto Hill and Knowlton Finlandin sen aikainen johto.

USA:ssa ja useassa muussa maassa lobbarirekisteri on vakiintunut käytäntö. Sen ideana on paitsi luoda avoimuutta siihen, kenen puolesta kukin lobbaaja toimii, mikä on hänen tavoitteensa ja minkä suuruisella rahalla toimeksiantajat pestaavat lobbareita viemään asiaansa eteenpäin. Rekisteröitymiseen on esimerkiksi paljon parjatussa USA:ssa aikaa vain 45 päivää toimeksiannon saamisesta, ja sitä myös valvotaan. Mutta mikä tärkeintä: rekisteröitymisen laiminlyöminen johtaa sakko- tai pahimmassa tapauksessa vankeusrangaistukseen, ja lobbari menettää oikeutensa päästä edustajainhuoneeseen. Sakkojen määrä voi nousta korkeimmillaan 200.000 dollariin ja vankeusrangaistukseksi muutettuna maksimissaan 5 vuoden tuomioon.

En sano, että suomalaisen järjestelmän pitää noudattaa USA:n mallia ja sanktioita. Tällaisella rekisterillä ei kuitenkaan ole merkitystä, jollei siihen sisällytetä noita kolmea asiaa – kenen puolesta, millä tavoitteella ja millä rahalla – ja siihen täytyy kuulua selvät sanktiot. Suomessa on tapana ylipäätään luottaa poliittisten elinten itsevalvontaan, mutta suurempi avoimuus tässä kohden lisäisi sitä luottamusta merkittävästi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viimeisimmät kirjoitukset

  • Lobbaajarekisteri ei mitään uutta!

    Tämän kevään vaalien yhteydessä keskustelu lobbaajien roolista ja vaikuttamismahdollisuuksista yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on ryöpsähtänyt käsistä. Itseäni aihe koskettaa taustani takia. Toimin pitkään viestintäkonsulttina, työnäni oli välittää tietoa päätöksentekijöille sekä ennen kaikkea neuvoa asiakkaita itse vaikuttamaan itselleen tärkeisiin asioihin. Siihen aikaan lobbyismia oli kovin vähän; joillakin suuryhtiöillä oli yhteiskuntajohtajia, jotka harjoittivat winingia and diningia poliitikkojen ja virkamiesten ...
  • Teko- ja vähän muustakin älystä

    Olemme täällä aivan varmasti muistakin syistä kuin selviytyäksemme mahdollisimman älykkäästi. Mihin on jäänyt ihmisen arvo empaattisena, tuntevana olentona?