Miksi päätöksiä tehtäessä on niin vaikea uskoa tietoon?  Ihmisen epärationaalisuuden ymmärtäminen voi parantaa päätöksentekoa

Kun päätöksiä tehdään yhteiskunnassa entistä enemmän tiedon perusteella, on syytä opetella analysoimaan tiedon taustat ja kysymään itseltään kuusi olennaista kysymystä päätöksenteon hetkellä.

ISTUN HALLITUKSEN KOKOUKSESSA, jossa päätetään tärkeästä investoinnista tai henkilövalinnasta. Päätökset tehdään sen tiedon perusteella, joka on ehditty ja onnistuttu hankkimaan ja ymmärtämään. Seuraan prosessia ja tarkkailen mitä tapahtuu, koska tiedon merkitys kiinnostaa minua.

Huomaan, että monet päätökset tehdään yllättävän kivuttomasti, koska niihin tarvittavan tietopohjan esittelee joku, jolla on enemmän tietoa kuin muilla. Jos kyseessä ei ole suuria intohimoja herättävä arvokysymys, josta kaikilla on paljon ristiriitaista tietoa tai vahvoja mielipiteitä, hallitus uskoo sitä, joka esittää kompaktin kuvauksen tilanteesta ja säestää sitä laskelmilla tai muilla perusteluilla. Päätös tehdään, jos uskotaan sen valmistelijaa.

Politiikassa, jota seuraan sivusta, tilanne on kaaosmaisempi. Erilaiset tiedot lyövät toisiaan korville, tilannetta kuumentavat tunteet ja ennakkoasenteet. Kukin leiri tukeutuu niihin tietoihin, jotka vahvistavat oman asian oikeutusta. Ja kun päätös tehdään, se voi olla kompromissi, joka ei tyydytä ketään.

Olen työssäni vuosien kuluessa välittänyt ja vastaanottanut tietoa, jopa tiedottanut (aikana, jolloin viestintää kutsuttiin tiedottamiseksi, koska viestintää ei nähty vielä dialogina). Olen kuunnellut kokouksissa, tiedotustilaisuuksissa ja päätöksentekotilanteissa, kuinka ihmiset valittavat, ettei heillä ole riittävästi tietoa.

Mutta mikä on riittävästi?

Ja pitäisikö meidän olla enemmän huolissamme siitä, millaista tietoa meillä on?

OLEN ANSAINNUT LEIPÄNI viime vuosina uskosta siihen, että paremmilla tiedoilla tehdään parempia päätöksiä.

Viime vuosina olen todella paljon miettinyt, miten tietotyöläiset, analyytikot ja päätösten valmistelijat voisivat todellisuudessa paremmin vaikuttaa yhteiskunnan ja organisaatioiden päätöksiin.

Paikkansa pitävä, objektiivinen tieto on olemassa. Voidaan siis ajatella, että johtopäätösten teko objektiivisen tiedon pohjalta rakentaisi parempaa maailmaa – vai rakentaisiko?

Sillä kaikkeen tiedonvälitykseen sisältyy arvovalintoja. Siksi pitäisikin entistä tarkemmin alkaa tutkia, mitä muruja tiedon valtamerestä meille on poimittu, miten ne on yhdistetty, miten kiireessä ne on analysoitu ja tarjoiltu päätöksen tekijälle, sillä päätökset perustuvat valintoihin.Siispä jokin tai joku ohjaa valmistelua, vaikka tiedot sinänsä pitäisivätkin paikkansa. Enkä suinkaan vihjaa, että tiedon tuottaja haluaisi tarkoituksella vaikuttaa päätökseen, vaan valinnat on ehkä tehty tiedostamatta.

Objektiivisen tiedon ihanteennäkökulmasta nykyinen ”totuuden jälkeinen maailma”, jossa vilisee epäluotettavaa, väärennettyä tai väärin ymmärrettyä tietoa, onkin tuskastuttava, sillä kellään päättäjällä ei ole mahdollisuutta tarkistaa kaikkea tietoa.

OLEN MUKANA Sitran Tieto päätöksenteossa -kehittäjäverkoston toiminnassa, erityisesti päätöksenteon logiikkaa pohtivassa keskusteluryhmässä. Kuuntelen ihmisten kokemuksia. Erityisen turhauttavaa tuntuu olevan se, kun tiedon tuottaja hiellä ja vaivalla kokoaa aukotonta päättelyketjua ja sen toimitettuaan toteaa, ettei tietoa käytetty päätöksenteossa ollenkaan tai tehtiin sellainen päätös, joka on täydessä ristiriidassa annetun evidenssin kanssa.

Hankkeen tavoitteena on ymmärtää tiedon ja päätöksenteon suhteita ja löytää ratkaisuja paremmasta tiedon synteesistä ja tietoon perehtyvästä päätöksenteosta. Monet yhteiskunnalliset ongelmat ovat niin monimutkaisia, ettei niihin löydy yhtä ainoaa oikeaa vastausta. Erilaista tietoa tuotetaan enemmän kuin koskaan ennen, mutta yhden asiantuntijan mielestä toisen ratkaisut saattavatkin näyttäytyä suurina ongelmina.

Ihminenhän on epärationaalinen. Vaikka kuinka todistaisit, että toinen osapuoli on väärässä tai että totuuksia on muitakin, hän saattaa kieltää sen tai poimia vain sellaisia tietoja, jotka tukevat omaa kantaa. Ihmisen epärationaalisuuden ymmärtäminen voi auttaa löytämään parempia keinoja vaikuttaa päätöksentekoon.

JOTTA TIETO SAADAAN osaksi päätöksentekoa, itse kunkin on syytä olla tietoinen tai yrittää löytää vastaus ennen päätöksentekoa ja sen aikana seuraaviin kysymyksiin.

  1. Miten ja missä vaiheessa päätöksentekoa tietopohjaan kiinnitetään huomiota?
  2. Mistä päättäjät imevät tai ovat imeneet tietonsa ja vaikutteensa?
  3. Keitä päätöksentekoon osallistuu?
  4. Mitkä ovat ryhmän valtasuhteet?
  5. Kuinka hyvin ihmiset ymmärtävät saamansa tiedon eli onko tieto esitetty muodossa, joka on helppo omaksua?

Ja ennen kaikkea: mitä tiedämme päätösten dynamiikasta, osallistujien arvotaustasta?

Uskon myös, että tiedon välittäjätahojen, kuten tutkimuslaitosten ja uutispalveluiden merkitys ja vastuu korostuvat jatkossa. Kun tietoa on liikaa ja se on osin ristiriitaista, päättäjä on aivan suossa, jollei joku muokkaa tietoa tiiviiseen, kohtuullisessa ajassa omaksuttavaan pakettiin.

Myös muoto, jossa tieto tarjoillaan, ja tiedonvälityksen tarkkaan valitut kanavat tulevat entistä tärkeämmiksi. Ei liene sattumaa, että tiedon visualisoinnin taidosta on tullut entistä tärkeämpää. Hyvä kuva kertoo kaiken selkeämmin kuin tuhat sanaa.

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

SaveSave

Yksi vastaus artikkeliin “Miksi päätöksiä tehtäessä on niin vaikea uskoa tietoon?  Ihmisen epärationaalisuuden ymmärtäminen voi parantaa päätöksentekoa”

  1. ”Kun tietoa on liikaa ja se on osin ristiriitaista, päättäjä on aivan suossa, jollei joku muokkaa tietoa tiiviiseen, kohtuullisessa ajassa omaksuttavaan pakettiin.”

    Tämä on erittäin yleistä esimerkiksi maiden johtajien kohdalla. Lukuisat valtion organisaatiot tuottavat raporttejaan Yhdysvaltojen presidentille siitä mitä kotimaassa ja maailmalla tapahtuu. Tietolähteet ovat tällöin data (mm. sigint, masint), informaatio (mm. geoint, techint), tietämys (mm. humint). Intelligence officerit jalostavat kaikesta tiedosta paketin, joka tarjoaa sen tiedon mitä pyydettiin.

    Suomessa harvassa yrityksessä on tiedon johtamisen asiantuntijoita töissä. Itse asiassa harvasta yrityksestä löytyy ylipäätään johtajaa joka vastaisi ja johtaisi koko organisaation tietopääomaa! Ja sitten puhutaan miten meillä johdetaan datalla – ei ymmärretä ettei johtamista tehdä datan perusteella vaan informaation, johto tuskin koskaan edes katsoo datan suuntaan. Informaatio voidaan tietenkin luoda datasta, mutta aika heikosti on asiat jos johtamiseen käytettävä informaatio tuotetaan vain siitä datasta jota on päätetty kerätä ja jos data-analyytikot on käsketty etsimään vastauksia vain tiettyyn kysymykseen eikä purkamaan kaikki datasta saatavat korrelaatiot. Informaatiosta löytyy valtavasti tietoa johtamisen tueksi, ei vain datasta. Tietämyksestä vieläkin enemmän, ihmisten osaaminen ja kokemus ei näy datasta tuotetuilla raporteilla.

    Visualisointi on ratkaisu yhteen ongelmaan, mutta se ei ole ratkaisu lähes olemattomaan tietojohtamisen, tiedon johtamisen ja tiedolla johtamien toimintatapoihin ja puutteellisiin menetelmiin. Jos näihin ei ole suunnitelmaa ja osaavia ihmisiä, näitä ongelmia ei ratkota tuomalla pelkkää teknologialla. Esimerkiksi BI ei tarkoita tietojärjestelmää vaan tiedon yksi keräämisen ja tuottamisen menetelmä – BIS on tietojärjestelmä. Ja tietojohtamisessa käytetään BI:tä, niin onko myös käytössä muut strategisen intelligencen osa-alueet. AI, CI ja KM? Löytyykö työntekijöitä jotka ymmärtävät näitä asioita?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viimeisimmät kirjoitukset

  • Teko- ja vähän muustakin älystä

    Olemme täällä aivan varmasti muistakin syistä kuin selviytyäksemme mahdollisimman älykkäästi. Mihin on jäänyt ihmisen arvo empaattisena, tuntevana olentona?
  • Valheen monet kasvot

    Vastaanottaja ratkaisee, mitä vaikutuksia totuudella tai valheella on. Saattaa olla, että totuutta ei haluta uskoa. Saattaa olla että valheen läpi nähdään ja totuus kaivetaan esille. Inhimillinen viestintä on monien syy- ja seuraussuhteiden verkko.