Pelkäätkö tietoa?

Olin ajatellut, että tänä tietojohtamisen aikana tiedon rooli riskienhallinnassa olisi noussut vahvemmin esille. Hallitus, joka kokouksissaan voi tehdä päätöksiä yhteisen tilannekuvan pohjalta, tekee varmasti parempia päätöksiä kuin sellainen, jolla tietopohja on hatara.

HUONE TÄYNNÄ HALLITUSAMMATTILAISIA, seminaarin aiheena on toimintaympäristön epävarmuuden hallinta. Aihe on kaikille tuttu, kaikkialla esillä. Kukapa ei olisi kuullut brexitin, Trumpin yllättävien päätösten, odottamattomien vaalitulosten aiheuttamasta jatkuvasta epävarmuuden tilasta. Maailmanpolitiikka ja sen suuret kuviot vaikuttavat pienimpiinkin yrityksiin: yllätystullit saattavat lakkauttaa menestystuotteen viennin entisiin kohdemaihin. Yksittäisen ihmisen käynnistämä protestiaalto, vaikkapa ”me too” kaataa suurten yritysten ja instituutioiden johtoa voimalla, jota on vaikea pysäyttää.

YLEISÖLTÄ JA PANELISTEILTA KYSYTÄÄN millaisia eväitä he ehdottavat epävarmuuden hallintaan. 90% seinälle nousevista vastauksista liittyy jotenkin kontrolliin, moraalin tiukentamiseen, selviin sääntöihin, tilanteen sisäiseen hallintaan. Olen ällistynyt, koska olin ajatellut, että tänä tietojohtamisen aikana tiedon rooli riskienhallinnassa olisi noussut vahvemmin esille. Itse en ehtinyt kaivaa kännykkääni esille, jotta olisin päässyt reväyttämään taululle systemaattisen toimintaympäristötiedon hankinnan.

Muistan toki ajan, jolloin viestintä oli vielä lapsenkengissä. Kun itse pyristelin ensi askeleissani viestintäkonsulttina, aikaa piti käyttää suunnattomasti sen selittämiseen, että yrityksen tai tuotteen menestys on kiinni maineenrakennuksesta. Tärkeää on miltä joku näyttää ja mitä siitä ajatellaan. Tuolloin Suomessa oli vielä vallalla ”minun tuotteeni on hyvä, ei se mitään viestintää tarvitse” –ajattelu (ja taitaa olla vallalla usein vieläkin).

NYT TIEDOLLA JOHTAMINEN on samanlaisessa kehitysvaiheessa. Pää pannaan helposti pensaaseen, eikä hyödynnetä esim. digitalisaation avaamia mahdollisuuksia tiedon hankintaan. Kaikki maailman tieto on meidän ulottuvillamme, jos vain haluamme. Meillä kaikilla on mahdollisuus kannustaa toinen toisiamme parempaan tiedon hyödyntämiseen ja myös olettaa (tai jopa vaatia) parempaa päätöksentekoa.

Riskien hallintaan ja tulevaisuuden ennustamiseen ei nimittäin riitä pelkkä intuitio, ei edes se, että itse on tapahtumien keskipisteessä – mikä ensi hätään tuntuisi luotettavimmalta tiedonhankintatavalta. Seminaarissa kuulimme, kuinka aikoinaan Neuvostoliitossa pitkään oleskelleet olivat kaikkein huonoimpia ennustamaan mitä maalle tapahtuu. Parhaat ennusteet saatiin niiltä, jotka ulkopuolelta tutkivat ja hankkivat monipuolista tietoa, jonka perusteella tekivät ennusteensa.

TÄRKEÄÄ ON SIIS hankkia tietoa, tehdä sitä jatkuvasti ja mahdollisimman monesta lähteestä, sekä hankkia voimat tiedon työstämiseen ja analysointiin. Hallitus, joka kokouksissaan voi tehdä päätöksiä yhteisen tilannekuvan pohjalta, tekee varmasti parempia päätöksiä kuin sellainen, jolla tietopohja on hatara.

Joskus minut valtaa outo epäilys, jonka en soisi olevan totta. Torjun sen mielelläni, koska uskon valistuneeseen johtoon, informed leadershipiin.

Mutta onko niin, että johto, hallitus, ihminen voi pelätä tietoa? Tieto lisää tuskaa, näin sanotaan. Mitä enemmän tiedän, sitä varmemmin olen vastuussa sen perusteella tehdyistä toimenpiteistä. Ja onhan helpompaa vedota selitykseen ”en tiennyt” kuin myöntää tehneensä väärät johtopäätökset, vaikka tiesi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viimeisimmät kirjoitukset

  • Teko- ja vähän muustakin älystä

    Olemme täällä aivan varmasti muistakin syistä kuin selviytyäksemme mahdollisimman älykkäästi. Mihin on jäänyt ihmisen arvo empaattisena, tuntevana olentona?
  • Valheen monet kasvot

    Vastaanottaja ratkaisee, mitä vaikutuksia totuudella tai valheella on. Saattaa olla, että totuutta ei haluta uskoa. Saattaa olla että valheen läpi nähdään ja totuus kaivetaan esille. Inhimillinen viestintä on monien syy- ja seuraussuhteiden verkko.