Teko- ja vähän muustakin älystä

Olemme täällä aivan varmasti muistakin syistä kuin selviytyäksemme mahdollisimman älykkäästi. Mihin on jäänyt ihmisen arvo empaattisena, tuntevana olentona?

Tekoälystä on varmaan jo sanottu kaikki sanomisen arvoinen, mutta joulun kunniaksi ja oman työurani testamenttina uskaltaudun kuitenkin mukaan karkeloihin.

En ole humanistina erityisen perehtynyt teknologiaan, mutta ymmärrän tietysti mitä sillä tehdään. Ihmiskunnan tulevaisuus kun askarruttaa, niin yleinen huoli tekoälyn vaikutuksista on tarttunut minuunkin. Tekoäly tuntuu uhkaavan ihmisen olemassaoloa ja perinteistä roolia maailmassa. Descartes sen sanoi: ”Ajattelen, siis olen olemassa”. Kun kone tekee ajatustyöni minua paljon tehokkaammin, lakkaanko silloin olemasta olemassa? Mistä löydän tarkoituksen elämälleni, jos ajatteluani ei enää tarvita?

Kone tarvitsee ohjeet ja opetusmateriaalin voidakseen suorittaa tehtävänsä tarvittavalla teholla. Kone ei ainakaan toistaiseksi pysty työtehtäviensä määrittelyyn, eli se tarvitsee lähtökohtaisesti ihmisen panosta. On myös kyseenalaista, mitä nimitetään luovaksi työksi. Konehan kykenee luomaan uutta niiden algoritmien varassa, jotka sille on annettu. Kannattaa kuitenkin muistaa, että yksi ihmisen luovuuden ja muutosten syntymisen edellytys on yrityksen ja erehdyksen tie. Ihminen oppii virheistään. Älykkääksi sanotaan sellaista, joka ei toista tekemiään virheitä, vaan muuttaa käyttäytymistään niiden pohjalta ja selviytyy odottamattomista tilanteista. Viisaaksihan kutsutaan sitten sitä, joka ei näihin tilanteisiin edes joudu. Ja kone ei tee virheitä!

Ihmisen kohtaloa ja roolia mietittäessä unohtuu mielestäni kuitenkin vielä suurempi asia. Rationaalinen ajattelu on vain murto-osa ihmisenä olemista. Emme ole täällä maailmassa todennäköisesti sen takia, että ajattelisimme mahdollisimman nopeasti, mahdollisimman suurella kapasiteetilla, mahdollisimman tehokkaasti erilaisia tehtäviä suorittaen. Älykkyys eli kognitio on kykyä oppia, soveltaa opittua ja ratkoa ongelmia – näitä kaikkia siis kone kyllä periaatteesssa tekee. Mutta nykyään tunnistetaan ensinnäkin suuri määrä erilaisia älykkyyden lajeja eli kykyjä jotka liittyvät muuhun kuin kognitiiviseen, abstraktiin ajatteluun. On avaruudellista, musikaalista, intrapsyykkistä, liikunnallista, interpsyykkistä jne. älyä. Eri älykkyyden lajit punoutuvat ihmisen persoonaan tietynlaisena profiilina, jossa jokin tai jotkut lajit painottuvat enemmän kuin toiset. Ihmisen kyky suoriutua ja ”elää ihmisiksi” eli ”olla olemassa” syntyy näistä piirteistä.

Ja edelleen näkökulmaa laajentaen: Olemme täällä aivan varmasti muistakin syistä kuin selviytyäksemme mahdollisimman älykkäästi. Mihin on jäänyt ihmisen arvo empaattisena, tuntevana olentona? Vaikka ei uskoisi sieluun, on meillä kuitenkin itseisarvo elävinä, biologisina olentoina ja osana ihmiskuntaa. Suorituskeskeinen maailmamme puhuu tekoälystä niin kuin se korvaisi kaiken inhimillisen. Voikin olla, että kun kognitiivisen tekemisen tietyt osat jatkossa siirtyvät koneelle, ihmiselämään tulee lisää tilaa ja mahdollisuuksia toteuttaa ihmisyyden monipuolisuutta.

Nämä ajatukset pyörivät kovasti mielessä nyt, kun M-Brain -työni virallisesti päättyy.  Jään eläkkeelle vuoden vaihteesta, ja edessä on loppumattomien mahdollisuuksien kenttä. Ei siis enää M-Brainia, mutta varmastikin muunlaista brain-työtä. Aikaa jää kirjoittamiselle, lukemiselle, opiskelulle, matkoille, famona ololle, ystäville, uusille harrastuksille – sanalla sanoen ihmisyydelle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viimeisimmät kirjoitukset

  • Lobbaajarekisteri ei mitään uutta!

    Tämän kevään vaalien yhteydessä keskustelu lobbaajien roolista ja vaikuttamismahdollisuuksista yhteiskunnalliseen päätöksentekoon on ryöpsähtänyt käsistä. Itseäni aihe koskettaa taustani takia. Toimin pitkään viestintäkonsulttina, työnäni oli välittää tietoa päätöksentekijöille sekä ennen kaikkea neuvoa asiakkaita itse vaikuttamaan itselleen tärkeisiin asioihin. Siihen aikaan lobbyismia oli kovin vähän; joillakin suuryhtiöillä oli yhteiskuntajohtajia, jotka harjoittivat winingia and diningia poliitikkojen ja virkamiesten ...
  • Teko- ja vähän muustakin älystä

    Olemme täällä aivan varmasti muistakin syistä kuin selviytyäksemme mahdollisimman älykkäästi. Mihin on jäänyt ihmisen arvo empaattisena, tuntevana olentona?